Olet täällä

Laulujoutsenten keskikesä

Ensimmäiset laulujoutsenet saapuvat Päijät-Hämeeseen yleensä maaliskuun alussa, joinain leudompina keväinä jo helmikuun puolella. Osa joutsenista kärkkyy pitkin talveakin sopivimmilla sulapaikoilla omalle reviirille pääsyään. Tätä juttua kirjoitettaessa joutsenilla on jo poikaset, jotka emot johdattavat hyville ruokamaille reheviin järven pohjukoihin ja lahdelmiin. Karummilta metsäjärviltä poikueet voivat taittaa matkaa tällaisiin paikkoihin parhaillaan usean kilometrinkin verran ojia ja metsämaatakin myöden. Usein tämä tapahtuu yöaikaan, kun on rauhallista.

Sitten vain syödään ja kasvetaan ja aletaan lopulta harjoittaa lentolihaksia. Kaikenkaikkiaan kuoriutumisesta tähän kuluu aikaa noin kolme kuukautta. Laulujoutsenen varttuminen lentokykyiseksi onkin yksi maamme lintulajiston pisimpiä kasvuja. Myös emot ovat näin keskikesällä lentokyvyttömiä 5-6 viikon ajan vaihtaessaan sulkiaan uudempiin.

Untuvikkojen ruokavalioon kuuluu ensimmäisen kuukauden aikana erilaista vesihyönteisravintoa ja myöhemmin pääasiassa vesikasvien lehtiä, varsia ja juuria, joita nuoret joutsenet saavat paitsi emojen ohjaamina myös itse sukeltaen. Nuorukaisten sukeltelu on hieman koomista seurattavaa, jos sellaista pääsee tarkkailemaan – joutsenten ruhoja kun ei ole suunniteltu kokosukeltamiseen, mutta kaula ei ole vielä riittävän pitkä, jotta pohjasta saisi kaiken haluamansa. Myöhemmin kesällä joutsenille maistuvat myös marjat.

Vastoin melko yleistä harhakäsitystä, joutsenet eivät karkoita muita vesilintuja pois reviiriltään. Loppukesän ja alkusyksyn aikana voi havaita mm. sinisorsien ruokailevan hyvinkin lähellä joutsenia. Pitkäkaulaiset aikuiset linnut irrottavat vesikasveja paljon syvemmältä kuin mihin puolisukeltajat pystyvät ja aina joku kasvinpala menee joutsenilta ohi suun ja sorsat poimivat ne talteen. Toki jonkinlainen kotirauha ja hajurako välillä pidetään, kun poikaset ovat pieniä - ainakin toisiin joutseniin ja hanhiin. Tämä lienee myös kiinni joutsenemojen temperamentista, kuinka suvaitsevaisia ollaan...

Vaarojakin joutsenilla on ja monet poikueet kutistuvatkin vielä ennen lentokyvyn saavuttamista ja muuttomatkan alkamista. Kettu ja muut maapedot saattavat yllättää emon valppauden ja aivan pieninä untuvikkoina myös pari päiväpetolintulajia käyttävät kyllä tilaisuuden hyväkseen, jos sellainen tarjoutuu. Toisaalta petojenkin poikasilla on nälkä ja näin luontoäiti hoitaa lajien välistä balanssia. Keskimäärin poikasia joutsenparia kohti on 4-6, mutta jopa 11 poikasen poikue Suomesta tunnetaan. Pitkäikäiseksi linnuksi nähden joutsen tuottaa melko paljon poikasia ja se onkin ollut yksi lajin menestystekijä taannoisen sukupuuton partaalta taas koko Suomen linnuksi. Vanhin Suomessa rengastettu lintu on ollut yli 24-vuotias.

Kirjoittaja retkeilee ja tarkkailee joutsenia ja muuta luontoa pääasiassa Hämeessä, erityisesti Sysmä-Lahti akselilla.

Timo Metsänen

”Laulujoutsenen laulu”

Eräänä keväänä laulujoutsenen nimi ja ääni sai tuntemuksissani aivan uuden merkityksen. Ollessani töissä laajalla Puulavedellä Etelä-Savossa, rantauduin erääseen asumattomaan saareen ja lähdin kiertämään sen rantoja kohti pohjoiskärkeä. Toukokuisen aamun ilma oli tyyni ja hetken käveltyäni alkoi korviini kuulua laulua! Muutaman sekunnin ajattelin, että onpa jollain mökkiläisellä radio kovalla, mutta sitten sävelet alkoivatkin kuulostaa tutulta! Laulujoutsenhan se tulla kailotti pohjoisesta ja ohitti minut näkymättömissä saaren toiselta puolelta. Linnun ääni ilmeisesti kaikui ja kimpoili vedestä ja rannoilta pitkin ja poikin saaden sen kuulostamaan laululta ja musiikilta. Kauniilta laulujoutsenen ääni on aikaisemminkin kuulostanut, mutta nyt muistan äänen kuullessani aina tämän miellyttävän äänikuvan uudelleen.

0