Olet täällä

Uhanalaisesta Suomen kansallislinnuksi

Nuoruudessani laulujoutsenen näkemisestä voin vain haaveksia. Haaveille antoi siivet kirjailija Yrjö Kokko, jonka kaksi kirjaa herättivät huomaamaan lajin ahdingon. Laulujoutsen oli hävitetty Suomesta lähes sukupuuttoon, sillä pesijöitä arveltiin olevan 1950-luvulla enää noin 15 paria pohjoisen syrjäisissä erämaissa. Yllättäen ilmestyi kuitenkin Raahen lähelle Rellettiin pesimään joutsenpariskunta, josta Kokko kirjoitti kirjassaan Ne tulevat takaisin. Samalla seudulla asui myös ystäväni, jonka kanssa haaveiden siivet vaihtuivat polkupyörän satulaan. Perillä vietimme unohtumattomia hetkiä seuraillessamme varovasti joutsenten elämää Latvalammella.

Laulujoutsenen tarina Suomessa ei kuitenkaan ollut lopussa. Rauhoituksen ansiosta kanta alkoi aluksi hitaasti elpyä ja viime vuosikymmeninä pesimäalue on laajentunut koko maahan. Kemin seudulla olen voinut seurata joutsenen voittokulkua useilla paikoilla 1970-luvulta lähtien.

Huhtikuu oli jo lopuillaan, kun hiihtelin pienen järven jäällä. Yhtäkkiä läheisestä saaresta pelmahti yllättäen lentoon laulujoutsen, jonka lumen ympäröimällä pesäkummulla paistoi valkoinen muna. Ihmettelin varhaista pesintää ja poistuin nopeasti paikalta. Laskeskelin, että tämän pesyeen poikaset ovat lentokykyiset suunnilleen syyskuun puolivälissä. Pesinnän on alettava varhain, muuten poikaset jäävät pakkasen armoille.

Yllätys odotti minua myös Simon erämaajärvellä. Istahdin rannalle ja aloin tähyillä järven keskellä olevaa veden ympäröimää joutsenen pesäkumpua. Naaras hautoi pesällä ja sen laidalla lepäsi kuusi tukkasotkaa ja uivelo. Koiras kellui pesän läheisyydessä yhdessä pilkkasiiven kanssa. Tämän idyllin olisin halunnut näyttää heille, jotka väittävät laulujoutsenen karkottavan sorsat pesimäpaikaltaan. Metsähanhen vähenemisestäkin laulujoutsenta on syytetty. Tutkimukset eivät kuitenkaan tue väitettä. Joutsen pesii veden äärellä, mutta metsähanhen pesiä olen löytänyt avosoiden lisäksi suosaarekkeista, rämeiltä ja jopa hakkuuaukealta. Molemmille lajeille riittää tilaa Suomen luonnossa.

Rauhoituksen ja kannan lisääntymisen myötä laulujoutsen on siirtynyt pesimään myös yhä lähemmäksi asuinalueita. Esimerkiksi Tornion ja Haaparannan asukkaat ovat jo vuosikausia voineet seurata pesinnän edistymistä kaupunkien välissä olevalla Kaupunginlahdella.

Syksyn tullen mieluisin retkikohteeni on Tornionjoen suvanto Karunginjärvi. Sinne kerääntyy lokakuussa jopa parituhatta laulujoutsenta tankkaamaan ennen muuttomatkalle lähtöä. Seurana niillä voi olla tuhansia sorsia, jotka syövät joutsenten pintaan nostamaa ravintoa. Vasta viimeisten sulapaikkojen jäätyminen saa sinnikkäimmät viivyttelijät nousemaan siivilleen.

Enää minun ei tarvitse hakea laulujoutsenta erämaajärveltä. Sen kumeat töräykset voin kuulla jo lähivesilläkin. Ne antavat toivoa siitä, että ihmiskunta voi oppia elämään sovussa luonnon kanssa niin, että sille jää elämän mahdollisuus ihmisen rinnalla.
 
Pentti Rauhala

0