Perusmaksut kattavat sähköverkon uudistukset, mahdollistavat sähköistymisen ja turvaavat huoltovarmuutta

Hämeen Sanomien taloustoimittaja Markku Uhari pyysi analyysissään 20.9.2026 perusteluja sähkön siirtohinnoittelun perusmaksuille. Toimittaja totesi, ettei ole ”kuullut järkevää perustelua sille, miksi perusmaksut ovat juuri nyt ja tässä markkinassa parempi tapa rahoittaa toimintaa, jota on toistasataa vuotta pääosin rahoitettu kulutusmaksuilla.” Avaamme perustelut.

Siitä lähtien, kun sähkön myynti- ja jakeluyhtiöt lainsäädännöllä eriytettiin yli 25 vuotta sitten, on Suomen kaikkien 77 verkkoyhtiön kustannukset katettu kasvavalta osin perusmaksuilla. Sähkönkäyttäjät eivät maksa verkkopalvelumaksuilla vain siitä, että sähkö siirtyy kulutuksen mukaisesti johdoissa käyttöön, vaan koko verkkoinfrastruktuurin toimivuudesta kaikissa olosuhteissa sekä sen jatkuvasta uudistamisesta.

Verkkoyhtiöt, mukaan lukien Elenia, kattavat perusmaksuilla palvelua, jota ei usein mielletä palveluksi. Kokonaisuuteen kuuluvat ikääntyneen sähköverkon uudistaminen säävarmaksi, elämäntavan ja yhteiskunnan sähköistymisen mahdollistaminen sekä pysyvästi muuttuneessa kansainvälisessä uhkaympäristössä huoltovarmuuden turvaaminen.

Suomi sähköistettiin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Viimeisen reilun vuosikymmenen aikana Suomen kaikki verkkoyhtiöt ovat tilanteessa, jossa käsillä on elinkaaren päässä olevan, ikääntyneen sähköverkon uudistaminen tulevaisuuden tarpeisiin. Sama on alkamassa vesi- ja viemäriverkostoissa, joissa muhii valtava korjausvelka.

Elenian investoinnit Kanta-Hämeen sähköverkkoon ylittävät 250 miljoonaa euroa vuodesta 2012 lähtien eli ovat olleet keskimäärin 20 miljoonaa vuodessa. Investoinnit jatkuvat tukien alueen elinvoimaisuutta.

Verkkoinvestointeja vaativat myös yhteiskunnan laajeneva sähköistyminen, mm. tuuli- ja aurinkovoiman, akustojen ja sähköisen kaukolämmöntuotannon liittäminen verkkoon sekä kriittisen perusinfran, sähköverkon, huoltovarmuuden laajamittainen vahvistaminen vakavassa uhkaympäristössä.

Suomen talouskasvu ja sen myötä työllisyyden nousu eivät myöskään onnistu, jos sähköverkkojen kapasiteettivaje pahenee tulpaksi yritysten investoinneille. Sähköverkon kapasiteettiongelmat ovat jo nyt vakavia eri puolilla Suomea. Sähköä tarvitaan enemmän kuin verkoista menee läpi. Verkkoinvestointien suunnittelu ja toteutus kestävät vuosia, ja siksi ne on ennakoitava vuosia etukäteen.

Yksilöidysti perusmaksut kattavat fyysisen sähköverkon ja sen teknologian ylläpidon, huollon, kehittämisen ja uudistamisen, jatkuvan sähköverkon ja sen käytön valvonnan, fyysisten ja kyberuhkien torjunnan, sähköverkolle äärisäiden tai muista syistä aiheutuneiden vikojen korjaukset, sähkönkulutuksen ja -tuotannon mittauksen sekä näiden tietojen toimittamisen myyntiyhtiöille, asiakaspalvelun ja laskutuksen sekä sähköisten palveluiden kehittämisen.

Palvelut ovat saatavilla koko ajan riippumatta siitä, käyttääkö asiakas sähköä vai ei. Siirretyn sähkön määrällä ei ole juurikaan vaikutusta verkkoyhtiöiden kustannuksiin. Kustannukset syntyvät, koska verkkopalvelut on pidettävä valmiudessa kotien, yritysten ja yhteiskunnan sähkönkäytön tarpeisiin. Myös kantaverkkoyhtiö Fingridin maksut verkkoyhtiölle sisältyvät asiakkaiden laskutukseen.

Yli 70 % kustannuksista tulee verkkoyhtiölle joka tapauksessa, vaikka asiakkaat eivät käyttäisi sähköä lainkaan. Kustannusvastaavuuden kannalta perusmaksulle on täydet perusteet.

Vastaava käytäntö perusmaksuista toimii tietoliikenteessä. Asiakas hankkii teleoperaattoriltaan liittymän ja maksaa kuukausimaksun riippumatta siitä, kuinka paljon dataa siirtyy. Kustannukset syntyvät pääosin tietoliikenneinfran ylläpitämisestä. Sama pätee sähköverkkoyhtiöihin.